EPÄLUOTETTAVUUS­TEKIJÄ NRO 1: ETÄISYYS

Vuonna 2018 Yhdysvalloissa vapautettiin murhasta tuomittu henkilö 26:n vankilassa vietetyn vuoden jälkeen. Tuomio oli annettu yli 90 metrin etäisyydeltä tehdyn väärän silminnäkijähavainnon perusteella.

Åbo Akademin ja Heurekan yhteistyönä toteuttamassa silminnäkijäkokeessa viidesosa osallistujista ei onnistunut tunnistamaan oikeaa henkilöä edes 5 – 10 metrin etäisyydeltä. Kokeen perusteella yli 40 metrin etäisyydeltä tehtyihin havaintoihin tulisi suhtautua jo erittäin kriittisesti, eikä 90 metrin päästä tehtyjä havaintoja tulisi lainkaan hyväksyä näyttönä oikeusprosessissa. Iäkkäämpien kohdalla tulokset olivat ymmärrettävästi vielä huonompia.

EPÄLUOTETTAVUUS­TEKIJÄ NRO 2: PEITETYT KASVOT

Kun silminnäkijät kuvailevat poliisille rikoksen tekijän kasvojen tuntomerkkejä, he kertovat useimmiten tämän silmistä, nenästä, hiuksista ja kulmakarvoista. Leuasta, huulista ja suusta todistajat puhuvat huomattavasti harvemmin. Kasvojen yläosaan tehdyt muutokset, naamiointi ja osittainenkin peittäminen hankaloittavat tunnistustarkkuutta kaikkein eniten ja tekevät tunnistamisesta selvästi epäluotettavampaa.

EPÄLUOTETTAVUUS­TEKIJÄ NRO 3: ERI ETNINEN RYHMÄ

Useiden tutkimusten perusteella silminnäkijöiden on huomattavasti vaikeampaa tunnistaa epäillyn kasvot, jos hän ei kuulu samaan etniseen ryhmään kuin he itse. Tämän niin sanotun CRE-periaatteen (Cross-race-effect) mukaan tummaihoisen on siis epätodennäköisempää tunnistaa tunnistusrivistä valkoihoinen epäilty kuin tummaihoinen, ja päinvastoin. Samoin esimerkiksi aasialainen pystyy tunnistamaan merkittävästi luotettavammin toisen aasialaisen kuin vaikkapa eurooppalaisen tai afrikkalaisen. Ja päinvastoin.

CRE-tutkimusten mukaan väärän tunnistuksen todennäköisyys on jopa puolitoista kertaa korkeampi silloin, kun epäilty kuuluu eri etniseen ryhmään kuin silminnäkijä.

EPÄLUOTETTAVUUS­TEKIJÄ NRO 4: ASE

Tutkimusten mukaan aseen läsnäolo ja väkivallan uhka rikostilanteessa vähentävät tunnistuksen luotettavuutta merkittävästi. Kun rikoksen tekijä uhkaa aseella, uhrin ja silminnäkijän huomio suuntautuu yleensä vain siihen, eikä hän pysty normaalilla tavalla havainnoimaan tilannetta ja kiinnittämään huomiota muihin yksityiskohtiin.

Toisaalta uhkaavassa ja stressaavassa tilanteessa ihmisen aistit myös valpastuvat ja tarkkaavaisuus lisääntyy. Niinpä putkinäkömäisesti tilannetta tarkasteleva silminnäkijä saattaa muistaa jopa tavallista paremmin tiettyjä tapahtuman keskiössä olleita asioita.

EPÄLUOTETTAVUUS­TEKIJÄ NRO 5: AIKA JA MUIDEN MIELIPITEET

Ajan myötä muistijälki haalistuu ja muuttuu. Yksityiskohdat alkavat unohtua, ja muiden mielipiteet korruptoida omaa muistikuvaa. Mitä pidempi aika tapahtumasta kuluu, sitä vaikeampi silminnäkijän on erottaa, mikä oli hänen oma alkuperäinen havaintonsa ja mikä on ollut myöhempää päättelyä tai mielikuvituksen tuotosta, mikä muiden silminnäkijöiden kertomaa, lehdistä luettua, radiosta kuultua, televisiossa sanottua tai sosiaalisen median keskusteluissa väitettyä.

Ihmisen muisti on herkkä omaksumaan muiden näkemyksiä ja ottamaan ne osaksi omaa havaintoa. Toisinaan muistikuvien yksityiskohdat voivat sekoittua jopa niin pahasti, että rikoksen silminnäkijä alkaa uskoa havainneensa jotain, mitä ei koskaan tapahtunut.

EPÄLUOTETTAVUUS­TEKIJÄ NRO 6: VIHJEILLÄ JOHDATTELU

Me ihmiset olemme melko herkästi muiden johdateltavissa. Kaipaamme muiden hyväksyntää ja arvostusta, haluamme miellyttää, emmekä tuottaa muille pettymystä. Siksi muiden sanomiset ja sanattomat vihjeet vaikuttavat meihin ja saattavat horjuttaa omia näkemyksiämme. Erityisesti jos kyse on ystävästä, tutusta tai auktoriteettihahmosta.

Onkin todettu, että silminnäkijöillä, etenkin lapsilla, jotka eivät löydä tunnistusrivistä tai epäiltyjen valokuvista omaa muistikuvaa vastaavaa henkilöä, on taipumuksena silti valita joku henkilö, joka eniten muistuttaa omaa muistikuvaa. Silminnäkijät tarttuvat myös herkästi esim. poliisin pienillä, tahattomilla eleillä - katseella, äänenpainolla tai pään nyökkäyksellä - antamiin vihjeisiin ja pyrkivät myötäilemään niitä.

MIHIN VÄÄRÄ SILMINNÄKIJÄTODISTUS VOI JOHTAA?

Vuonna 1979 Malcolm Alexander tuomittiin raiskauksesta elinkautiseen vankeuteen uhrin silminnäkijätodistuksen perusteella. Hyökkääjä oli ollut uhrin takana koko teon ajan, joten uhri ei ollut nähnyt tekijää kunnolla. Mahdollisia epäiltyjä uhrille esitellessään poliisit olivat näyttäneet myös Malcolmin kuvan ja pyytäneet saman miehen kolme päivää myöhemmin tunnistusriviin. Näin uhrin muistiin oli vahingossa istutettu valheellinen muisto Malcolmin kasvoista, minkä seurauksena uhri poimi hänet rivistä vakuuttuneena tämän syyllisyydestä.

Väärä silminnäkijätodistus pilasi Malcolmin ja hänen perheensä elämän. Malcolm ehti virua vankilassa 38 vuotta, ennen kuin Innocence Projectin asianajajat saivat DNA-todisteiden avulla vakuutettua, ettei hän ollut oikea syyllinen.

INNOCENCE PROJECT

Vuonna 1992 yhdysvaltalaiset huippulakimiehet Scheck ja Neufeld perustivat Innocence Project -järjestön, jonka pyrkimyksenä on vapauttaa väärin perustein vankeuteen tuomittuja ihmisiä todistamalla heidän syyttömyytensä. Järjestön avulla jo 349 ihmistä on vapautettu syytteestä uusien DNA-tutkimusmenetelmien ansiosta. Yli 70 prosentissa tapauksista väärä tuomio perustui kokonaan tai osittain silminnäkijän tekemään virheelliseen tunnistukseen.

Eräissä Yhdysvaltain osavaltioissa on jo luovuttu kuolemantuomioista, koska on havaittu tapauksia, joissa väärä henkilö on tuomittu kuolemaan pelkän silminnäkijälausunnon perusteella.